Avaa verho.
Avaan näkymän metsään, joka on kaadettu.
Hirvi juoksee aukion poikki
hampaissaan kuu,.sorkissaan narskuva hanki.
Hirvi juoksee runkojen taakse,
ia kuuluu tasainen kalkatus, junan ääni.
Hirvi juoksee halki vuosituhantisen pauhun
kohti seuraavia nollia, sinne missä jarrut kirskuvat.
Kristallimaljaa se sarvissaan kantaa, jäätä ja kuplivaa juomaa.
Siis ota lasi, lusikka ota, hämmennä kuplista puhti.
Mutta latvojen taakse, taakse pilvivuorten hirvi kiikuttaa aarteen.
Siellä väsynyt lähetti riiputtaa päätään, puhaltaa hyistä usvaa.